Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Aleksi Randell kommentoi taannoin jykevästi liikenneverkkoa pohtineen parlamentaarisen työryhmän ehdotuksia.

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti parlamentaarisen työryhmän luomaan kustannustehokkaan ja pitkäjänteisen suunnitelman Suomen väyläverkon kehittämiseksi ja rahoittamiseksi tulevina vuosina.

Työssä oli määrä ottaa huomioon niin infran korjausvelan vähentäminen, kehittämisinvestointien tarve kuin digitalisaatiokehitys ja päästövähennystavoitteet.

Ryhmän kevättalvella julkaistu loppuraportti oli monen mielestä kauan odotettu avaus oikeaan suuntaan.

Poukkoileva politikointi voisi viimeinkin päättyä. Infraa alettaisiin tehdä pitkällä aikajänteellä, punniten laajapohjaisesti eri käyttäjäryhmien tarpeita. Isojen hankkeiden käyntiin saamiseksi suosittaisiin aiempaa tavoitteellisemmin hankeyhtiömallia.

Infran kehittämisen ja kuntoon saamisen välttämättömyyteen herättiin Suomessa kreivin aikaan.

Asiaan liittyy meillä suurempia paineita kuin ehkä koskaan aikaisemmin, sillä kaupungistumisen ja keskittymisen myötä tarvitsemme yhä suurempia ja toimivampia työssäkäyntialueita, joilla varmistetaan metropolialueelle ja maakuntakeskuksiin tarvittavien osaajien mutkaton ja mukava liikkuminen. Kasvukeskuksia yhdistämään tarvitsemme nopeaa infraa. Samanaikaisesti vienti-
teollisuuden kuljetusten varmuus ja nopeus nousee yhä tärkeämmäksi kilpailutekijäksi.

”Emme selviä kaikesta edessä siintävästä rakentamisesta ilman pitkäjänteistä otetta.”

Ilmastonmuutoskin muuttaa infratarpeitamme. Arktisen merijään sulaessa Euroopan ja Aasian välille aukeava uusi reitti herättää Aasiassa kiinnostusta. Uusi merireitti ja arktisten alueiden luonnonvarat, lyhenevät kuljetusetäisyydet Suomen satamista Aasiaan, kaivannaisteollisuuden käynnistyminen uusilla alueilla, matkailun ja lentoliikenteen kasvu. Moni merkittävä muutos kääntää tulevaisuudessa Euroopan kuljetusvirtoja ja uutta matkailijavirtaa kohti pohjoista.

 

Kaiken kukkuraksi Suomen väyläverkkoon arvioidaan kohdistuvan 2,5 miljardin euron korjausvelka.

Korjausvelka pitää kääntää laskuun suurten investointien rinnalla. Parlamentaarisen ryhmän esittämä vähintään 300 miljoonan euron vuosittainen tasokorotus perusväylänpitoon on hyvä lähtökohta korjausvelkakeskustelulle.

Toimivat kaupunkiseudut eivät tupsahda tyhjästä. Suomen läpi Baltian, Ruotsin ja Itämeren kautta Keski-Eurooppaan ja toisaalta Venäjälle johtavien kuljetusreittien rooli ei sekään kasva itsestään.

Infrahankkeet vaativat pitkällisen valmistelun, ja tänään tehtävät linjaukset vaikuttavat vasta vuosien päässä. Ennakoimalla tulevaa varmistamme rahan ja rakentamiskapasiteetin riittävyyden.

Suomen tilannetta 2020-luvulle tultaessa voi hyvällä syyllä verrata jälleenrakentamiskauteen. Emme selviä kaikesta edessä siintävästä rakentamisesta ilman pitkäjänteistä otetta. Tarvitsemme myös koulutettuja osaajia: heitä, jotka rakentavat, korjaavat ja hoitavat tulevaisuuden infran. Tarvitsemme taitavia suunnittelijoita ja nerokkaita digitaalisia apuvälineitä.

Nyt on infran aika.