Ongelmat kasaantuvat, kun kiinteistöjen huoltoa on laiminlyöty ja vaurioita kuten vuotokohtia ei ole korjattu asianmukaisesti heti.

–Arviolta jopa 50 prosentissa rakennuksia on sisäilmaongelmaisia. Rakennusten korjausvelkaa on kasvatettu siirtämällä korjaamistarvetta. Korjaamatta jättäminen lisää vaurioita, toiminnanjohtaja Jorma Säteri Sisäilmayhdistyksestä kertoo.

Oireiden syitä sisäilmaongelmissa ei ole helppo paikantaa. Syitä on monia. Taustalla on myös tietämättömyyttä ja huolimattomuutta. Rakennusaikaiset suunnitteluvirheet ja materiaalit ovat oma lukunsa sisäilman laadussa.

Säännöllinen seuranta, kuten kattokaivojen vuosittainen puhdistus, vuotokohtien korjaus vauriotilanteessa ja ilmanvaihdon seuranta, ovat pieniä mutta tarpeellisia huoltotoimia.

 

Hyvä sisäilma on elinehto

Nykytilan kartoitus on paras lähtökohta kaikessa korjausrakentamisessa. Sisäilmanlaatua arvioitaessa se tarkoittaa märkätilojen vedeneristyksiä, ilmanvaihtojärjestelmiä ja vesi- ja viemäriputkistojen kuntoa sekä ala- ja yläpohjan kosteusteknistä toimintaa rakennuksessa.

– Terve sisäilma on monien tekijöiden summa. Rakennustekniset ratkaisut, käytettävät materiaalit ja niiden päästöt, kuten maaleista haihtuvat kemialliset yhdisteet, asbesti ja radon on huomioitava korjausvaiheessa, Säteri lisää.

Rakennuksen ilmanvaihdon toiminta on huomioitava jokaisessa vaiheessa, kun rakennusta peruskorjataan. Se vaatii jokaiselta ammattimieheltä perehtyneisyyttä työhönsä, vaikkapa ikkunanvaihdon yhteydessä, katon peruskorjauksessa tai huoneiston lämpötilassa.

 

Tervetuloa allianssi!

Korjaushankkeissa ammattilaisen käyttö hankesuunnitelmissa ja toteutuksessa on välttämätöntä. Viestinnän merkitys korostuu entisestään, kun isoja hankkeita tehdään. Urakoisijalla pitää olla sama tieto kuin suunnittelijalla korjausratkaisusta. Projektipäällikkö, joka valvoo tutkimus- ja toteuttamisvaiheessa kokonaisuutta, on tilaajalle puhdasta säästöä, Säteri peräänkuuluttaa.

"Sisäilmaongelmien ymmärrys on terveysasia"

Hyvä sisäilma ei ole itsestään selvyys uudiskohteissakaan. Tekniikan monimuotoisuus tuo omat haasteet huolto- ja kunnossapitoon. Taloteknistä osaamista vaaditaan entistä enemmän. Julkisten rakennusten ilmanvaihto- ja lämpöjärjestelmät ovat koetuksella tilan käyttäjämäärien kuormittavuuden vaihdellessa.

Suunnittelussa perinteisesti jokainen hoitaa omaa tonttinsa, sen vuoksi alalle tullut allianssimalli saa kiitosta myös Säteriltä. Siinä koko kiinteistö huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa kokonaisuutena.

– Kosteustekninen osaaminen ei ole yhtä vahvaa kuin rakenteiden lujuuslaskenta. Sisäilmaongelmien ymmärrys on terveysasia, sen vuoksi rakentajan ja korjaajan on tiedettävä, mitä vesihöyry käyttäytyy eri rakenteissa.

Suunnittelussa ja urakoinnissa ei Säterin mukaan ole poissuljettua uusien toimintatapojen ja menetelmien haltuunotto, kuten urakoitsijan elinkaarivastuu 20 – 25 vuotta rakennuksen elinkaaresta.

Olisiko siinä ratkaisu myös vastuullisemmalle rakentamiselle?