Pariisin ilmastosopimuksen mukaan koko maailman päästöjen ja hiilinielujen tulee olla tasapainossa kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla. Maapallon keskilämpötilan nousu tulee rajoittaa selvästi alle kahteen asteeseen ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Jälkimmäistä tavoitetta ajoivat erityisesti ilmastonmuutokselle haavoittuvimmat maat, koska se vähentäisi selvästi ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä.

Tämä laajasti hyväksytty tahtotila ja sopimukseen kirjatut toimintapuitteet antavat selkeän vision myös suomalaisen osaamisen ja teollisuuden sekä yhdyskuntien kehittämiselle.

Kaavoitus, rakentaminen ja valittavat energiaratkaisut ovat avainasemassa. Entistä vastuullisempi laaja-alainen suunnittelutyö ja cleantechin sekä kiertotalouden hyödyntäminen ovat tulevaisuuden arkea.

Rakennukset ja rakentaminen ovat ilmastotavoitteiden saavuttamisen keskiössä. Globaalisti noin 40 % energiasta ja päästöistä syntyy rakentamisesta ja rakennusten päästöistä. Ilmanalasta riippuen kulutukseen vaikuttavat jäähdytys- tai lämmitystarpeet tai molemmat. Samanaikaisesti ihmisille tulee turvata paitsi lämpöoloiltaan tyydyttävät olosuhteet myös muutoin hyvä sisäilmasto.

Suomessa siirtyminen vähäpäästöiseen liikenteeseen on hidasta, rakennusten ja niiden tekniikan osalta vielä hitaampaa. Rakennusten korjaustarve on jatkuvasti noussut, kun suurta 1970- luvun rakennuskantaa tulee jatkuvasti korjauksen kohteeksi. Niinpä 2050 tavoitteiden asettelun kannalta -joita Suomessa sisältyy myös ilmastolakiin- uudisrakentamisessamme tulee pyrkiä mahdollisimman energiatehokkaaseen rakentamiseen.

Rakentamisen ja talotekniikan osalta kehitystyö on jatkuvasti käynnissä niin EU:ssa kuin Suomessakin. Energiaominaisuuksia koskevilla EU-säädöksillä asetetaan vähimmäisvaatimuksia tuotteiden markkinoille pääsylle. EU:n rakennuksia koskevilla direktiiveillä lisätään talotekniikan kehittämispainetta niin uusiutuvan energian hyödyntämiseen liittyen kuin energiatehokkuuteen liittyen.

Talotekniikan kehittymisen haaste ei niinkään liity laiteteknologian kehittämiseen -missä suomalaista osaamista on ollut ilo markkinoida vienninedistämismatkoilla- vaan kokonaisuuden hallintaan järjestelmätasolla erilaisissa ilmastoissa. Ihmisten viihtyvyyden kannalta kyse on keskeisesti lopputuotteen eli rakennuksen kokonaisuuden hallinnasta. Loppuasiakkaan eli asukkaan on voitava nauttia laadukkaan talotekniikan toimivuudesta jatkuvasti. Kiinteistönpidon kannalta talotekniikan tulee olla säädettävissä, huollettavissa ja tarvittaessa myös uusittavissa järkevällä tavalla.

Kansallisesti ympäristöministeriössä on alan laajaa yhteistyötä hyödyntäen valmisteltu useamman vuoden energiatehokkaampaan uudisrakentamiseen siirtymistä.  Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti puhutaan lähes nollaenergiarakentamisesta. Vaikka nolla ja lähes nolla ovat vielä kaukana toisistaan, suunta on oikea. Hallituksen esitys lähes nollaenergiarakentamisen osalta on juuri lähtenyt lausuntokierrokselle 14.3.2016. Talotekniikan toimijoiden kannalta toimintaympäristön puitteet ovat kirkkaat pitkällä aikavälillä. Haasteita riittää rakentamisessa varmasti, niin suunnittelulle kuin toteutukselle. Koulutuksen roolia ei myöskään tule unohtaa.

Taloustilanteemme kannalta keskeinen kysymys on, miten suomalaiset talotekniikan yritykset osaavat tilanteen hyödyntää ja miten rohkeasti lähdetään investoimaan ja kehittämään vientiä? Tässä on hyvää työtä jo tehty, mutta kasvupotentiaali on valtava.