Kaikkien meidän tietoisuuteemme on jo iskostunut, että MRL:n uudistus tuo mukanaan uudisrakentamista koskevia uusia ympäristövaatimuksia. Uudistuvan MRL:n ilmastoselvitysvaatimus tuo mukanaan rakennuksen sekä hiilijalanjäljen että hiilikädenjäljen laskennan. Uudisrakennuksen hiilijalanjäljelle tulee kattoarvo. Mutta samaan aikaan tiedämme, että rakennuskantamme uudistuu vain noin 1–2 prosentin vuosivauhtia ja että ympäristön kannalta korjausrakentaminen ja saneeraaminen on lähes aina parempi vaihtoehto kuin purkaminen ja uuden rakennuksen rakentaminen.
Rakennuksen runkoon sitoutuu usein eniten hiilidioksidia rakennuksen materiaaleista ja siksi mitä pidempään rakennuksen runkoa pystytään hyödyntämään, sitä vähemmän hiilidioksidipäästöjä syntyy. Asiantuntijoiden keskuudessa on ehdotettu, että ennen purkuluvan saamista hankkeeseen ryhtyvän pitäisi kartoittaa ensin kaikki muut mahdollisuudet hyödyntää vanhaa rakennusta ennen päätöstä uudisrakentamisesta. Tämä tulee vaatimaan uutta osaamista korjausrakentamisen suunnittelijoilta ja uutta asennetta tilaajilta.
Vuonna 2035 suuri osa Suomen rakennuksista, infrastruktuurista ja rakennustuotteista valmistetaan kierrätetyistä, uusiutuvista tai vähähiilisistä raaka-aineista.
Viime vuonna valmistui ympäristöministeriön ohjauksessa Suomen pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategia. Sen tavoitteeksi on asetettu vähentää rakennusten hiilidioksidipäästöjä vuoden 2020 alusta 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Strategia sisältää myös Suomessa kehitettävän hiilijalanjälki indikaattorin, jolla voidaan lähitulevaisuudessa seurata laajamittaisten peruskorjausten päästöjä.
On siis nähtävissä, että peruskorjauksienkin aiheuttamille hiilijalanjäljille on tulossa myös kattoarvot tulevaisuudessa. Tämä tulee kannustamaan meitä miettimään korjausrakentamiskohteissa muun muassa uusiutuvan energian hyödyntämismahdollisuuksia. Maalämpö on jo monessa kohteessa todettu kustannustehokkaaksi vaihtoehdoksi. Hukkalämpöjen talteenotto jätevedestä yleistyy varmasti tulevaisuudessa ja rakennusmateriaalien hiilijalanjälkiin tullaan tulevaisuudessa kiinnittämään huomiota korjauskohteissakin.
Suomen strateginen kiertotalousohjelma linjaa kiinteistö- ja rakennusalan suhteen näin: ”Otamme käyttöön kiertotaloutta tukevia digitaalisia ratkaisuja, tehostamme kiinteistöjen käyttöä, parannamme niiden muunneltavuutta ja lisäämme korjausrakentamista sekä parannamme kiertotalouden osaamista ja yhteistyötä. Vuonna 2035 suuri osa Suomen rakennuksista, infrastruktuurista ja rakennustuotteista valmistetaan kierrätetyistä, uusiutuvista tai vähähiilisistä raaka-aineista”.
Vähähiiliselle, kiertotalouden mukaiselle korjausrakentamiselle on siis koittamassa suotuisat ajat. Kuka ehtii ensimmäisenä tarjoamaan kiinteistönomistajille siihen tähtääviä palveluja?
Kirjoittaja Jessica Karhu on Rakennustieto Oy:n ympäristöpalveluiden tiimipäällikkö.