Uusi sääntely ohjaa kohti päästöttömyyttä, mutta se korostaa myös rakennusten pitkäikäisyyttä, muunneltavuutta ja korjattavuutta. Mistä tietää, kannattaako investoida vai ei?
Ennen investointeja on katsottava kokonaisuutta. Arvion perustana ovat rakennuksen tekninen kunto, nykyinen energiankulutus ja asetetut tavoitteet. On myös hyvä arvioida, onko rakennuksella käyttöä seuraavien 10–50 vuoden aikana.
– On suuri hälytysmerkki, jos rakennus jää korjausten jälkeenkin kilpailukyvyltään heikoksi eikä sen käyttötarkoitus vastaa kysyntään, sanoo RILin tekninen johtaja Pekka Talaskivi.
Vanhat rakennukset ovat usein sijainniltaan parempia kuin uudet, koska ne ovat keskellä infrastruktuuria. Jatkokäytön esteinä voivat olla 1960-70 -lukujen ohuet rakenteet, ahtaat tekniset tilat ja matala huonekorkeus, jolloin alakatossa ei ole ”ilmatilaa” uuden talotekniikan putkille.
– Jos rakennus on terve, kannattaa arvioida, taipuvatko tilat uusiin tarpeisiin. Voiko vanhat toimistot muuttaa asunnoiksi? Saako teollisuuskiinteistöistä kauppoja tai kouluista palvelu- ja kulttuuritiloja? Mahdollistaako runko lisäkerrokset kaavatehokkuuden kasvaessa?
Jos vain runko on kunnossa, voi olla järkevää hyödyntää sitä, koska betonissa on paljon sidottuja päästöjä.
– Rungon arvo on noin 15 prosenttia kokonaiskustannuksista. On pohdittava, rajoittaako runko rakennuksen jatkomuunneltavuutta seuraavina vuosikymmeninä.
Vaakakupeissa kokonaistaloudellisuus, ympäristö ja energiatehokkuus
– Ehjää ei yleensä kannata purkaa, mutta jos vanhaa ei voi hyödyntää, purku voi olla perusteltu. Jos taas ei pureta, tilatarve voi purkautua puistoihin tai neitseellisille maa-alueille.
Kun perspektiivinä on 50 vuotta, energiatehokkuuskin asettuu oikeaan mittakaavaan. Kannattaa laskea, kompensoivatko energiankulutuksen ja päästöjen lasku muut elinkaaren aikana eteen tulevat korjaukset.
– Jos lisäeristys pilaa kosteudenhallinnan ja rakennus homehtuu, energiatehokkuus ei paljon lämmitä. Paloturvallisuus ja sisäolosuhteetkaan eivät saa vaarantua energiatehokkuuden takia. Elinkaariviisain ratkaisu ei välttämättä ole se, jossa energiaa kuluu vähiten, Talaskivi muistuttaa.
