Skip to main content
Etusivu » Rakennuttaminen » Rakentamisessa vastuun kantaa aina tilaaja, myös päästövähennyksistä
Vähähiilinen rakentaminen

Rakentamisessa vastuun kantaa aina tilaaja, myös päästövähennyksistä

Innovatiivisille, radikaaleja päästövähennyksiä tavoitteleville hankkeille ei ole rahoitusta. Kunnianhimoisia hankkeita on silti mahdollista toteuttaa vaatimattomillakin resursseilla, Minna Aarnio kertoo. Kuva: Getty Images

Päästötavoitteet perustuvat tilaajan strategiaan eli käytännössä johdon päätökseen siitä, kuinka tärkeitä ympäristöarvot ovat.

– Yhtiöissä on perinne, että raha ratkaisee eli jos mikään säädös ei pakota eikä talous kannusta, päästövähennyksiin ei investoida. Tällöin suunnittelijakaan ei saa käyttää aikaa vihreiden ratkaisujen etsimiseen, arkkitehti SAFA Minna Aarnio sanoo.

Uusi rakentamislaki ei vaadi päästövähennyksiä nykytasoon verrattuna, joten vaikutuksetkin jäävät laihoiksi.

– Vihreä rakentaminen vaatii tilaajalta uudelleenorientoitumista, koska vihreä rahoitus on ollut lähinnä mielikuvitusta. Sitä ovat saaneet vain ”vähemmän pahat” hankkeet. Innovatiivisille, radikaaleja päästövähennyksiä tavoitteleville hankkeille ei ole rahoitusta, koska pankkien mittarit eivät tunnista niitä.

Vihreän rahoituksen puute johtaa siihen, että lainaa saa vain kalliilla ehdoilla.

– Kunnianhimoisia hankkeita voi toteuttaa vaatimattomillakin resursseilla, kun tilaajalla on aito halu näyttää, että se on mahdollista.

Rakentamisala on valinnan edessä

Konseptivaiheessa määritelty rakennustyyppi ja koko asettavat reunaehtoja ja rajaavat, mitä materiaaleja voi käyttää.

– Esimerkiksi pilvenpiirtäjä ei ole päästöjen kannalta ollenkaan hyvä, mutta sääntelyn taustaoletuksena on, että korkea ja tiivis rakentaminen on ekologista. Oikeasti se on ekologinen katastrofi.

Lisäksi korkeat rakennukset ovat taloudellisesti kalliita ja aiheuttavat muun muassa lämpösaarekkeita ja syöksyvirtauksia.

– On todella huono, että hiilijalanjälki vaaditaan vasta käyttöönottovaiheessa, koska silloin sille ei voi enää tehdä mitään. Ilman käyttöönottolupaa rakennusta ei voi luovuttaa edes ilmaiseksi. Onko siis realistista olettaa, että käyttöönottolupia oikeasti evättäisiin?

Uhkaako vähähiilisyys pelkistyä vain laskennallisten lukujen optimointiin?

– Niin siinä käy, mutta pipertely ei enää riitä. Voimme ottaa mallia vaikka Tanskasta tai hyväksyä, että kiristyvä sääntely lopettaa rakentamisen. Tärkeintä on valita, koska aikaa, resursseja ja hermoja ei kannata tuhlata pelleilyyn, Aarnio summaa.

Next article