EU:n energiatehokkuusdirektiivi vauhdittaa rakentamisen materiaalikulutuksen ja hiilipäästöjen vähentämistä. Uudet reunaehdot edellyttävät rakennusalan toimijoilta vahvaa muutosjoustavuutta.
– Aika, laatu ja kustannukset ovat saaneet rinnalleen neljännen tärkeän elementin, hiilipäästöt. Lainsäädännön muutosvaatimukset nostavat vaikeusastetta ja kokonaisnäkemyksen ylläpitäminen vaatii yhä laajempaa osaamista, toteaa RILin toimitusjohtaja Janne Tähtikunnas.
– Kansallinen lainsäädäntö ei Suomessa kuitenkaan merkittävästi tiukennu, vaikka mullistus nyt on suuri. Edistykselliset rakennuttajat varautuvatkin jo tulevaan asettamalla omaehtoisesti esimerkiksi tiukempia sisäisiä hiilijalanjäljen raja-arvoja, toteaa puolestaan SAFAn pääsihteeri Arja Lukin.
Tähtikunnaan mukaan muutoksen tahtia kuvaa, että käytettävistä rakennustuotteista ja -tekniikoista suurin osa on muuttunut viimeisen 10 vuoden sisällä.
– Rakennusala on kuitenkin hyvin sopeutunut kiristyviin vaatimuksiin.
Rakentamisen laatu nostettava uudestaan keskiöön
Vihreää ja digitaalista siirtymää ei voi tehdä huomioimatta rakennetun ympäristön sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä.
– Päästökeskustelussa onkin tärkeää muistaa myös rakennusten käyttötarkoituksen muuttaminen tai tyhjilleen jäävien kiinteistöjen käyttäminen materiaalipankkeina, Lukin sanoo.
SAFAn mukaan tuore EU-rahoitteinen ARCH-E -hanke osoittaa, että tutkituissa kohteissa Euroopan eri maissa arkkitehtuurikilpailuilla on saavutettu jopa 18,3 % investointikustannussäästöt.
– Lainsäädännön uudistuksessa laatu on jäänyt teknisten asioiden varjoon. Esimerkiksi asuntosuunnittelussa laatukäsitys rapautui yllättävän nopeasti, toteaa Lukin.
Rakennustyyppikohtaisia hiilijalanjäljen raja-arvoja kiristetään seuraavan kerran tammikuussa 2029. Sekä Tähtikunnas että Lukin kannustavatkin näkemään muutoksen mahdollisuutena, kehittämään omia ratkaisuja ja hankkimaan kotimaan markkinoilta referenssejä vihreään siirtymään.
– Voittajat omaksuvat kokeilemisen kulttuurin.
