Hyvä, paha datakeskus?

Datakeskushankkeiden kestävyys ei saisi riippua sijaintikunnan rakennusvalvonnan osaamisesta tai toimijoiden vaihtelevista tavoitteista. Yhtenäinen kansallinen ohjeistus auttaisi varmistamaan, että hankkeet toteutetaan mahdollisimman kestävästi.

Datakeskukset ovat suuria energiankuluttajia ja materiaalimäärältään merkittäviä rakennushankkeita, joiden määrä kasvaa nopeasti. Sähköverkkoon liittymissopimuksen tehneillä hankkeilla on suunniteltua tehoa lähes viisi gigawattia, ja eri vaiheissa olevia hankkeita on yli sata eri puolilla Suomea.

Tällä hetkellä hankkeilta edellytettävät asiat vaihtelevat kunnittain. Jotta datakeskukset toteutuisivat mahdollisimman kestävästi energian, ilmaston ja luonnon näkökulmasta, tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Vaikka osa toimijoista on asettanut omia kestävyystavoitteita tai hakee ympäristösertifikaatteja, kuten LEEDiä tai BREEAMia, vapaaehtoiset käytännöt eivät korvaa yhtenäistä julkista ohjausta.

Suomessa datakeskuksilta tulisi energia-asioissa edellyttää:

• selvitystä energiatehokkuudesta, energiankulutuksesta, vedenkäytöstä ja hukkalämmön hyödyntämisestä
  
• kulutusta vastaavia uusiutuvan sähkön ostosopimuksia (PPA, Power Purchase Agreement) energiantuotannon lisäämiseksi sekä sähkön alkuperätakuita
  
• osallistumista kysyntäjoustoon ja energiavarastojen hyödyntämiseen
  
• sijoittumista olemassa olevien kaukolämpöverkkojen läheisyyteen.

Lisäksi tulisi edellyttää ilmastoselvitystä ja hiilijalanjäljen raja-arvoja sekä ympäristövaikutusten arviointia. Hankkeilla tulisi olla myös luonnon kokonaisheikentymättömyyden suunnitelma sekä vedenkäytön optimointia koskeva selvitys. Rakentamisen vaikutukset luontoon, vesistöihin, meluun, pölyyn, jätteisiin ja massatalouteen voivat olla paikallisesti merkittäviä.

Valtakunnallinen tuki lupaviranomaisille ja yhtenäinen kansallinen ohjeistus auttaisivat varmistamaan, että datakeskukset rakennetaan mahdollisimman kestävästi kaikkialla Suomessa.