Lainsäädäntömuutosten myötä kaikkien uudisrakennusten tulee olla päästöttömiä vuonna 2030. Onko tämä sanaleikkiä vai totta?
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD:n kansallinen toimeenpano vaikuttaa suomalaiseen uudis- ja korjausrakentamiseen. Keskeisinä tavoitteina ovat olleet energiatehokkuuden parantaminen sekä ”päästötön rakennuskanta” vuonna 2050.
Muutosten myötä esimerkiksi kaikkien julkisten uudisrakennusten tulee olla päästöttömiä rakennuksia vuodesta 2028 alkaen. Kaikkea uudisrakentamista tämä koskee vuodesta 2030 alkaen.
Vaatimus herättää monenlaisia ajatuksia: ”Todellako, uudet rakennukset päästöttömiä jo pian? Upeaa ilmaston näkökulmasta!” tai ”Kamalaa, mitä kaikkea pitää muuttua rakentamisessa ja vauhdilla, että rakentaminen olisi päästötöntä jo tällä vuosikymmenellä?”
Piru piilee yksityiskohdissa. Käytännössä ”päästöttömällä rakennuksella” tarkoitetaankin energiatehokasta rakennusta, jonka käyttämä energia ei ole tuotettu fossiilisilla polttoaineilla.
Energiatehokkuusvaatimuksissa tapahtuu pieniä muutoksia, mutta isossa kuvassa ne eivät ainakaan kiristy. Esimerkiksi rakennusten energiatehokkuutta kuvaavan E-luvun laskennassa käytettäviä energiamuotokertoimia pienennetään. Jos esimerkiksi sähkölämmitteisen talon E-luku laskettiin aiemmin 1,2 x energiankulutus = E-luku, jatkossa kaava on 0,9 x energiankulutus = E-luku. Käytännössä siis rakennuksen E-luku pienenee 25 % tekemättä mitään.
”Päästötön rakennus” on siis alkuvaiheessa lähinnä energiankäytön osalta päästötön tai hyvin vähäpäästöinen. Tämä alkuvaiheen määritelmä ei huomioi rakennuskannan päästöjen toista puolta, rakennusmateriaaleista koituvia tuotesidonnaisia päästöjä.
Ratkaisevaksi ilmastotavoitteiden osalta muodostuu siis, pystymmekö jatkossa vähentämään tuotesidonnaisia päästöjä. Tuolla taipaleella olemme vasta alussa. Tätä ohjaavat – sekä kansallisen rakentamislain että EPBD:n kautta – velvoitettavat ilmastoselvitys ja hiilijalanjäljen raja-arvot. Jos ilmastoselvitys ja raja-arvot saadaan aidosti vaikuttaviksi ja ohjaamaan uudisrakentamisen lisäksi myös korjausrakentamisen ja infrarakentamisen päästöjä, voimme todella olla aidosti matkalla kohti päästötöntä rakennuskantaa 2050 – tai ainakin mahdollisimman vähäpäästöistä.
Artikkelin on kirjoittanut Green Building Council Finlandin yhteiskuntasuhdepäällikkö Liina Länsiluoto.
