Uuden rakentamislain tavoitteena on tehdä rakentamisesta ja maankäytöstä pitkäjänteisempää ja suunnitelmallisempaa. Tarkoitus on myös lisätä korjausrakentamista niin, että rakennusten elinkaari pitenee, ne kuluttavat vähemmän energiaa ja kestävät muuttuvaa ilmastoa.
– Lyhytjänteiset, riskipitoiset ratkaisut eivät ole kestäviä ja siksi niistä halutaan eroon. Ideaalitilanteessa rakennuksia korjataan raskaammin vasta ensimmäisen elinkaaren lopussa eli 50-100 vuoden iässä, RILin tekninen johtaja Pekka Talaskivi sanoo.
Päästötöntä rakentamista ei ole olemassakaan, mutta kiertotaloudella ja vähäpäästöisillä ratkaisuilla sen kerrannaisvaikutukset pienenevät.
– Päästöjen vähentämisen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ei se ole. Kyse on siitä, maksammeko me vai maksavatko lapsemme. Rahaa ei välttämättä säästy, mutta jos neitseellisiä materiaaleja kuluu vähemmän, päästöjäkin syntyy vähemmän.
Matka uudelleenkäytöstä kiertotalouteen vaatii ajattelun muutosta
Nyt rakennusosien kierrätys on ennemmin uudelleenkäyttöä kuin kierrätystä. Esimerkiksi ontelolaatat on helpompi murskata meluvalliksi kuin käyttää uusissa kohteissa.
– Kiertotalous vaatii ajattelun muutosta. Sen rinnalla tarvitsemme markkinapaikkoja, välivarastoja ja innovaatioita, koska rakentamisen aikainen rekkarallikin on minimoitava.
Rakentamislaki muuttaa myös purkamisen periaatteita ja mahdollistaa jopa rakennusten suojelustatuksen kiertämisen.
– Purkamisluvan voi saada aiempaa helpommin, jos kunta voi osoittaa, että puretut rakennusmateriaalit käytetään toisessa kohteessa.
Puhtaan siirtymän hankkeet saavat ohituskaistan
Laki vähentää pakollisten selvitysten ja dokumenttien määrää eivätkä puhtaan siirtymän hankkeet jää valitusprosessien jyräämiksi.
– Vähähiilisyys pitää raportoida rakentamislupavaiheen sijaan vasta loppukatselmuksen yhteydessä. Tästä voi tulla ongelmia, koska rakennusvaiheessa vaihdetaan osia edullisempiin tai käyttökelpoisempiin usein.
Mitä sitten tapahtuu, jos loppukatselmuksessa huomataan, että raja-arvot ylittyvät? Joudutaanko päästöt kompensoimaan, jos hiilijalanjälki on merkittävästi isompi, ja kuka ne kompensoi?
– Laki ei määrää ylityksestä seuraamuksia tai kompensaatioita. Tilaajien kannattaa varmistaa, että kilpailutusmallit eivät anna minkäänlaista etua hutiloinnista tai riskialttiista ratkaisuista, Talaskivi korostaa.
