– Rakennusosien uudelleenkäytöllä voidaan saavuttaa isoja päästövähennyksiä. Nyrkkisääntönä voi ajatella, että mitä kokonaisempina osat saadaan kiertämään, sitä pienemmät päästöt, sanoo yhteiskuntasuhdepäällikkö Liina Länsiluoto Green Building Council Finlandista (FIGBC).
Yksi haaste uudelleenkäytön lisäämisessä on se, että se vaatii koko rakentamisen ketjulta enemmän kuin uusien käyttö.
– Uudenlainen tekeminen vaatii aina ajattelun muutosta. Ennen kaikkea tarvitsemme valistuneita tilaajia, jotka asettavat hankesopimuksiin vähäpäästöisyys- ja kiertotaloustavoitteita kannusteiden rinnalle, Länsiluoto toteaa.
Helsingin kaupunki asettaa päästö- ja kiertotaloustavoitteet kilpailutuksessa
Helsingin kaupungin rooli tilaajana on suuri, koska kiinteistökanta on iso. Toisaalta rakennusosien uudelleenkäyttö on kiivaasti kehittyvä erikoisala.
– Hankkeilta ei voi vaatia liikaa, mutta ei liian vähänkään. Tasapainoilu on jatkuvaa, koska emme tingi rakennusten terveellisyydestä ja turvallisuudesta ympäristötavoitteiden takia, sanoo Helsingin kaupungin Tilat-palvelun johtava energia-asiantuntija Nina Martikainen.
Helsingin kaupunki etsii aktiivisesti uusia toimintatapoja pilottien avulla. Yksi viimeisimmistä on Melkinlaiturin koulu ja päiväkoti Jätkäsaaressa. Se on sekä kiertotalouspilotti että elinkaarihanke eli rakentajalle kuuluu myös rakennuksen ylläpito.
Melkinlaiturin kilpailutuksen laatupisteissä oli mukana kiertotalousnäkökulma ja materiaalitehokkuuspisteet.
– Tarjousvaiheessa kiertotalouden laatupisteytyksessä käytettiin apuna Rakennustiedon ympäristöluokituksen materiaalitehokkuuden kriteeriä. YIT sai täydet laatupisteet materiaalitehokkuudessa ja valitsi yhdeksi ratkaisuksi uudelleenkäytetyt ontelolaatat, joita on rakennuksessa 10 prosenttia alapohjasta. Tämä on innostava esimerkki siitä, että yritykset kyllä toteuttavat, kun tavoitteet ja kannusteet on asetettu oikein, Martikainen korostaa.
